Olen saanut tänä kesänä kunnian olla opettamassa lukiolaisia yhtenä Turun suomalaisen yhteiskoulun teknologiakurssin vetäjistä. Osa oppilaista todisti hyvin vahvasti, miksi työelämä on merkittävässä murroksessa.
Sukupolveni vanhemmat saattoivat vielä työllistyä ilman koulutusta tsupparin apupojiksi ja edetä siitä oppipojaksi ja eteenpäin ammattilaiseksi tai jopa mestariksi. Ensimmäistä vaihetta kutsutaan englanniksi nimellä entry-level job, eikä hyvää suomenkielistä käännöstä tietääkseni ole. Niille oli ominaista matala palkka ja työntekijöiden nuori ikä. Tuottavuuden kehitys ja nouseva koulutustaso lopetti ne työt. Harva hitsariksi koulutettu haluaa olla konepajan juoksupoikana. Tai siis haluaisi, koska halpenevat puhelut, sittemmin faksit ja sähköposti yms. tekivät läheteistä tarpeettomia.
Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan, että kehitys olisi nyt pysähtynyt. Väärin. Nyt kun apupoikia ei enää ole, alkaa automaatio viedä töitä kesätyöntekijöiltä ja matalapalkkaisilta. Aikanaan ollessani marketin hyllyttäjänä, mietin työn vaativuutta suhteessa palkkaukseen. Päädyin toteamaan, että pieni palkka ei ole ihme niin helposta työstä. Suurimmat haasteet olivat kiire ja pomon haukkujen välttely. Kummankin haasteen robotti osaa kohdata paremmin. Se on nopeampi, eikä välitä haukuista. Aivan samalla tavalla kuin on hölmöä opastaa syöttämään pullot palautusautomaattiin viivakoodi ylöspäin, sillä konehan kääntää ne ihmistä nopeammin.
© Mari Paloniemi
Lukiolaiset oppivat parissa tunnissa ohjelmoimaan teollisuusrobottiin ohjelman, joka pinoaa holkkeja määrätynlaisiin pinoihin. Standardipakkauksilla ja konenäöllä voidaan vastaava robotti opettaa myös hyllyttäjäksi. Eikä sillä robotilla ole työehtosopimusta tai huonoja päiviä. Lidl pitää nyt jo hintoja alhaalla paremman tuottavuuden avulla. On vain suurten ketjujen saamattomuutta, että samaa kehitystä ei olla viety vielä pidemmälle muissa kaupoissa. Potentiaalia ja pääomaa olisi.
Jos siis lukiolainen voi korvata pakkaajan pysyvästi parissa tunnissa, miksi mikään rutiinityö olisi turvassa?
Oikokulma 