Kymmenen käskyä: opiskelijat

Uudet kymmenen käskyä, nyt opiskelijoille. Sakari julkaisee samaan aikaa käskynsä opettajille. Sama kuin viimeksi, siis. Nyt vaan toisin päin.

  1. Vaadi itseltäsi, koulukavereilta, opettajilta ja koululta. Sinun on saatava tekemisestäsi jotain näistä, muuten se on vapaa-aikaa ja harrastus:
    1. Erinomaista oppia, tai
    2. Hyvä referenssi, tai
    3. Rahaa, tai
    4. Helppo opintosuoritus.
  2. Kehitä liikeidea. Vähintään yksi, mutta useampikin käy hyvin. Firmaa ei täydy perustaa, mutta löydä maailmasta joku puute ja kehitä tapa ratkaista se. Molemmat vaiheet ovat tärkeitä työelämässä, olet sitten palkollinen, yrittäjä, duunari tai pomo.
  3. Verkostoidu. Tutustu mielenkiintoisiin ja hyödyllisiin ihmisiin. Hae oppia itseäsi viisaammilta ja jaa osaamistasi muille. Jätä uusille tuttavillesi joku jälki itsestäsi, esimerkiksi käyntikortti tai kontaktipyyntö LinkedInissä. Jää mieleen, mieluiten hyvässä.
  4. Panosta lopputyöhön. Se on kouluaikana saadun osaamisesi summa, jota voit käyttää työnäytteenä. Ja koska se on kuitenkin tehtävä, ota siitä hyöty irti.
  5. Älä pelkää rehkiä. Joskus vaan käy niin, että haluttu lopputulos on vaivannäön takana. Silloin ei auta muu kuin nähdä vaivaa. Yleensä se kannattaa, kunhan et polta itseäsi loppuun.
  6. Älä pelkää reksiä. Jos et ole tyytyväinen, kerro siitä eteenpäin. Jos olet tyytyväinen, kerro siitäkin. Palaute johtaa haluttuun tulokseen parhaiten silloin, kun se on jäsenneltyä ja sisältää kehitysehdotuksia.
  7. Älä tee liian pitkää tai tarkkaa. Jos sinulle annetaan metrimitta, ei tuloksen oleteta tai vaadita olevan millin tarkkuudella. Jos raportin pituudeksi vaaditaan 5-8 sivua, on 10 sivua liian paljon. Tee se, mitä pyydetään. Myös ylilaatu on huonoa laatua.
  8. Lue. On se sitten artikkeleita, lehtiä, kirjoja. Aiheesta tai sen sivusta. Koulu ei ole koko maailma, eikä siellä edes ole kaikki maailman tieto alaltasi. Netin ansiosta kaikki maailman tieto on saatavillasi. Älä jätä sitä hyödyntämättä.
  9. Kysy ja kyseenalaista. Yleensä asioihin on joku hyvä syy, joka selviää viimeistään kysymällä. Aina se syy ei kuitenkaan ole hyvä, mutta sekin on tärkeää tietää. Sitten sitä voidaan lähteä parantamaan.
  10. Ole hyvä tyyppi. Kukaan ei jaksa kusipäitä.

Lukaise toki myös opettajien käskyt, ja muut käskypostaukset.

 

Mainokset

Luennoimalla oppii

Sain kunnian käydä puhumassa lastuavasta työstöstä vierailevana luennoitsijana Turun AMK:n energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoille tuotantomenetelmien kurssilla. Taas kerran tuli todettua, että opettaminen on loistava tapa syventää omaa osaamista. Harva asia pakottaa miettimään yhtä tehokkaasti, mikä jossain asiassa on oleellista ja tärkeää, kuin siitä puhuminen ennalta määrätyn ajan. Samoin asioiden sidonnaisuuksia ja yhtäläisyyksiä joutuu miettimään, että luennon saa etenemään loogisesti.

Kehittymisen maksimoimiseksi olin sopinut, että luentopalkkiona toimii hyvä palaute, sillä eihän ihminen kehity ilman palautetta. Taas kerran huomasin itse asioita, ja palaute auttoi näkemään vielä syvemmälle. Tällä kertaa opin mm. seuraavia asioita:

Jännitän passiivisesti viheliäisen paljon etukäteen, mutta päästyäni lauteille, helpottaa jännitys nopeasti. Jostain syystä jännittäminen ei kuitenkaan pakota aloittamaan konreettisia ennakkovalmisteluja reilusti etukäteen. Se kyllä pistää miettimään sisältöä ja omaa tekemistä jo kauan ennen luentoa, joten se lienee hyödyllistä.

Sain hyvää palautetta siitä, miten luennon aihe kytketään heti alussa osaksi suurempaa kokonaisuutta. Pidänkin kokonaisuuksien hahmottamista tärkeänä korkeakouluopinnoissa, eikä siitä alemmillakaan tasoilla ole haittaa. En kuitenkaan muistanut heti alussa kertoa, mikä oli luennon tavoite. Unohdus johtui siitä, että en päässyt kotikoneeltani muokkaamaan dioja puuttuvan ohjelman takia. Enkä vilkaissut muistiinpanojani puhuessa. Ongelma olisi helposti vältettävissä käyttämällä esimerkiksi selainpohjaista ohjelmaa diojen tekemiseen.

Tavoite on tärkeä. Sen tulisi ohjata kaikkea, mitä luennoitsija tekee. Samoin se auttaa opiskelijoita tunnistamaan oleellisen, ja keskittymään siihen.

Vuorovaikutteisuus on hyvästä. Se auttaa tunnistamaan, miten viesti on mennyt perille ja pitää molemmat osapuolet varpaillaan. Luennoitsijalle se tuottaa haasteita siinä mielessä, että pitää olla valmis muuttamaan luentosuunnitelmaa lennossa sen mukaan, mitä kuulijat tarvitsevat. Haaste helpottuu, jos luentosuunnitelmassa on huomioitu muutoksen mahdollisuus.

Ammattisanasto on hankalaa. Minua varoitettiin etukäteen siitä, että sana toleranssi ei ehkä aukea kaikille. Vastasin, ehkä hieman ylimielisesti, että sitten on opiskelijoiden tehtävä kysyä, mitä se tarkoittaa. Väärin. Luentosalin kingi ei seiso etuosassa, vaan istuu kasvot kohti taulua. Edessä on tiedon myyjä, sivistyksen kaupparatsu vakuuttamassa potentiaalista ostajaa tuotteensa tarpeellisuudesta. Tietenkään ei silti voida vaatia, että joka ikinen asia selitetään erikseen. Rajanveto on vaikeaa, enkä osaa antaa siihen mitään viisastenkiveä. Kaikkien velvollisuus on kuitenkin tehdä parhaansa, ja se riittänee. Tai on ainakin hyvä alku.

Hyvä artikulaatio on tärkeää. Onnistuin kuulemma siinä hyvin. Valitettavasti en tiedä, että miksi. Olisi hienoa kertoa, miten se ”puhujamoodi” kytketään päälle. Silloin siis ääni voimistuu, puhe hidastuu jne. Täytynee opiskella näyttelemistä tai jotain vastaavaa, että sen tunnistaisi. Vaikka toisaalta, miksi korjata toimivaa?

Kysyin opiskelijoiden vastauksia monivalintakysymyksiin. Silloin voi aivan yhtä hyvin kysyä, ”Miksi vastasit a)?” kuin ”Miksi et vastannut b)?”. Mielestäni molempiin pitää löytyä perusteltu vastaus.

Tekniikka on eduksi, jos sitä osaa käyttää. Tiesin, että luokassa on SmartBoard, mutta en päässyt opettelemaan sen käyttöä etukäteen. Diojen kanssa se ei tuottanut muita ongelmia kuin vahingossa karttakepillä tehdyn sivunvaihdon. Videon ja esityksen välillä vaihtelu oli haastavaa, eikä mennyt ilman ongelmia. Tätä valmistelemattomuutta on myös hieman hankala perustella. Ensi kerralla paremmin.

Yleisöön tutustuminen on tärkeä osa valmistautumista. Kyselin vanhemmilta opiskelijoilta viime vuoden tunneista, haastattelin opettajaa, luin kurssiblogia, pyrin tapaamaan joitain opiskelijoita etukäteen jne. Sain räätälöityä sisältöä sellaiseksi, mikä mielestäni hyödyttää kohderyhmää paremmin. Sen lisäksi, että luento parani varmasti, lieveni myös jännitys.

Tänään ohjelmassa onkin vielä selvittää, saako valmistustekniikan opintoja hyväksiluettua sillä, että luennoi samasta aiheesta toiselle luokalle. Olisi erikoista, jos ei saisi.

Kamala ja mahtava kokemus, mutta opettavainen!

Kiitos Sakarille tästä mahdollisuudesta! Suosittelen myös tutustumaan kurssin blogiin.

Lisäys 18.10.2014: Näytekappaleet voi joskus olla syytää, tilanteen salliessa, jättää esille sen sijaan, että ne laittaa kiertoon. Varsinkin suuressa ryhmässä kappaleiden kierto on niin hidasta, että ne eivät osu juuri kenenkään kohdalle silloin, kun ne ovat puheenaiheena.

Koneen luona seisominen ei ainakaan paranna luentoa. Joskus se on välttämätöntä teknisistä syistä, mutta tekee esitystä puisevammaksi. Parempi vaihtoehto on esimerkiksi kauko-ohjain, joka sallii liikkumisen luentotilassa.

Videot ovat hyvä havaintoväline, mutta ne vaativat usein selostuksen. Sain erityisesti kehuja selostamisesta. Ilman sitä asia olisi kuulemma voinut jäädä epäselväksi tai ainakin epäselvemmäksi.