Vilma Puputti kirjoitti 13.2.2019 Turun Sanomiin havainnoistaan huonosta opetuksen laadusta Turun AMK:ssa. Jo samana päivänä AMK:n johto ja opiskelijakunta antoivat yhteisen (!) vastineen. Se oli julkaistu jo iltapäivällä, tarkempaa ajankohtaa en tiedä. Luultavasti kuitenkin se on laadittu työpäivän aikana, jopa nopeammin. Käyn vastineen läpi esimerkkinä siitä, miten niitä ei pidä antaa. Kehun myös, jos aihetta on.
Kiitämme palautteesta ja olemme pahoillamme siitä, että emme ole onnistuneet vastaamaan opiskelijan ennakko-odotuksiin.
Ensimmäinen lause on peruskauraa, eikä kerro mitään. Noin sanotaan joka tapauksessa, tarkoitetaan sitä tai ei. Jälkimmäinen onkin hankalampi. Ennakko-odotuksiin vastaamisessa on 3 vaihtoehtoa: Niihin voi pyrkiä vastaamaan tarkasti, ne voi ohittaa kokonaan tai sitten kertoa perustellusti, miksi totuus ei vastaa odotuksia. Vastaus viittaa siihen, että ensimmäistä tavoiteltiin mutta siihen ei päästy. Epäonnistumiset on toki hyvä myöntää.
Korkeakoulu tarjoaa opetusta, oppimisympäristöjä ja ohjausta itsenäisten työelämätaitojen ja ammattitaidon kehittämiseen. Opetuksen toteutus on huomattavasti vähemmän korkeakoulun rakentamaan lukujärjestykseen tai luentoihin perustuvaa kuin toisella asteella.
Alkuperäisessä kirjoituksessa valitettiin, että näitä ei tarjota. Suora lainaus:
Minulla on tänä keväänä yhteensä kolme täyttä viikkoa koulua, loput viikot ovat suurimmaksi osaksi 1–2 päiväisiä tai kokonaan tyhjiä.
Eli vastineessa väitetään täysin päinvastaista, että kirjoittaja oli väärässä. Ei kauhean rakentava lähestymistapa. Toki toisen voi sanoa olevan väärässä, jos näin oikeasti on. Huomautan kuitenkin, että vastine on julkaistu muutaman tunnin kuluessa. On vahvasti syytä epäillä, että tuossa ajassa väitettä ei ole ehditty tutkia perusteellisesti. Kunhan vain on kiistetty kritiikin aihe. Ei hyvä.
On toki selvää, että AMK-opetus on itsenäisempää. Silti nuo opetusmäärät ovat huikean pieniä, ja monella etäkurssillakin on enemmän.
Opiskelu on usein projektimuotoista ja siinä painottuvat ryhmä- ja verkkoympäristöissä työskentely, aivan kuten nykypäivän tehtävissä media-alallakin.
Kaikki kouluopetus on projektimuotoista. Jokin asia opetellaan, sitten oppiminen mitataan ja opetus on valmis. Tämä koskee kaikkia kouluasteita. Joten projektimuotoinen oppiminen ei tarkoita mitään. Yhtä hyvin voitaisiin puhua vaikka koulumuotoisesta tai oppimisoppimisesta. Elinikäinen oppiminen voi olla prosessi, mutta se on eri asia.
Lähiopetusta tarjotaan jatkossakin Turun ammattikorkeakoulussa, mutta samaan aikaan panostamme siihen, että verkossa tarjottavat opinnot ovat laadukkaita.
Ei se vaan riitä, että panostamme siihen. Niiden on oltava hyviä. Vai miltä kuulostaisi jos rokotusneulojen puhtauteen panostettaisiin terveyskeskuksessa? Eihän se hyvältä kuulosta. Tulos ratkaisee. Varsinkin kun verkko-opinnot eivät ole mikään uusi asia. Kyllä se pitää jo osata. Selittelyn makua.
Työelämän muutos edellyttää etenkin media-alalle valmistuvilta vahvaa digitaalisten ympäristöjen osaamista, johon valmentautuminen alkaa heti opintojen alusta. Tulevaisuuden työelämä edellyttää työntekijöiltä valmiuksia toimia erilaisissa työskentely-ympäristöissä, hankkia uutta tietoa ja päivittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Näiden taitojen synnyttämisessä ovat tärkeitä erilaiset työelämäkeskeiset ja opiskelijalähtöiset opetuksen toteutuksen ja opiskelun tavat perinteisen lähiopetuksen lisäksi.
Alkuperäisessä kirjoituksessa ihmeteltiin, miksi työelämässä vaadittavia taitoja ei opeteta. Siihen tuossa ei vastata. Jos halutaan opiskelijoiden oppivan digitaalisia ympäristöjä, se pitää opettaa. Ei riitä, että pakotetaan käyttämään niitä. Ei pyörällä ajoa tai uimistakaan opita vain tekemällä, kyllä ne pitää opetella ja se vaati opetusta.
Omat kokemukseni samasta koulusta tosin kertovat, että jo aiemmin mainittu projektimuotoinen opiskelu tarkoitti käytännössä sitä, että yhtäkkiä niitä projekteja vaan tehtiin. Projektityöskentelystä ei koskaan edes opetettu peruskäsitteitä. Puhumattakaan projektityön erityispiirteistä.
Turun ammattikorkeakoulussa ohjauksella ja kannustavuudella olemme pyrkineet saamaan jokaisen opiskelijan valitsemaan oman opintopolkunsa ja saamaan juuri oman tulevan uransa kannalta tarpeellista osaamista.
Tämä ei liity siihen kritiikkiin. Jos opetuksen laatu on huonoa, ei se korjaudu sillä, että saa ihan itse valita, mitä huonoa opetusta ottaa.
Turun ammattikorkeakoulu toimii hyvin välittömässä opiskelijakontaktissa matalaan hierarkiaan pohjautuen. Kannustamme opiskelijoita antamaan palautetta niin formaalien kanavien kautta kuin välittömänä opintojaksojen aikaisena palautteena ja opiskelijakuntamme TUOn kautta.
Ei se kyllä siltä vaikuta. Vai miksi yleisöosastokirjoitus oli tarpeellinen, jos tuo lainaus on totta?
Erityisen surullista tuossa vastineessa on, että yksi sen allekirjoittajista on opiskelijakunnan edustaja, jonka pitäisi olla opiskelijoiden edunvalvoja.
P.S. Yleisesti ottaen olen kyllä sitä mieltä, että koulun suurin lisäarvo ei ole luennoissa, vaan ohjauksessa. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Oikokulma 