Kymmenen käskyä: opiskelijat

Uudet kymmenen käskyä, nyt opiskelijoille. Sakari julkaisee samaan aikaa käskynsä opettajille. Sama kuin viimeksi, siis. Nyt vaan toisin päin.

1. Vaadi itseltäsi, koulukavereilta, opettajilta ja koululta. Sinun on saatava tekemisestäsi jotain näistä, muuten se on vapaa-aikaa ja harrastus:
   1. Erinomaista oppia, tai
   2. Hyvä referenssi, tai
   3. Rahaa, tai
   4. Helppo opintosuoritus.
2. Kehitä liikeidea. Vähintään yksi, mutta useampikin käy hyvin. Firmaa ei täydy perustaa, mutta löydä maailmasta joku puute ja kehitä tapa ratkaista se. Molemmat vaiheet ovat tärkeitä työelämässä, olet sitten palkollinen, yrittäjä, duunari tai pomo.
3. Verkostoidu. Tutustu mielenkiintoisiin ja hyödyllisiin ihmisiin. Hae oppia itseäsi viisaammilta ja jaa osaamistasi muille. Jätä uusille tuttavillesi joku jälki itsestäsi, esimerkiksi käyntikortti tai kontaktipyyntö LinkedInissä. Jää mieleen, mieluiten hyvässä.
4. Panosta lopputyöhön. Se on kouluaikana saadun osaamisesi summa, jota voit käyttää työnäytteenä. Ja koska se on kuitenkin tehtävä, ota siitä hyöty irti.
5. Älä pelkää rehkiä. Joskus vaan käy niin, että haluttu lopputulos on vaivannäön takana. Silloin ei auta muu kuin nähdä vaivaa. Yleensä se kannattaa, kunhan et polta itseäsi loppuun.
6. Älä pelkää reksiä. Jos et ole tyytyväinen, kerro siitä eteenpäin. Jos olet tyytyväinen, kerro siitäkin. Palaute johtaa haluttuun tulokseen parhaiten silloin, kun se on jäsenneltyä ja sisältää kehitysehdotuksia.
7. Älä tee liian pitkää tai tarkkaa. Jos sinulle annetaan metrimitta, ei tuloksen oleteta tai vaadita olevan millin tarkkuudella. Jos raportin pituudeksi vaaditaan 5-8 sivua, on 10 sivua liian paljon. Tee se, mitä pyydetään. Myös ylilaatu on huonoa laatua.
8. Lue. On se sitten artikkeleita, lehtiä, kirjoja. Aiheesta tai sen sivusta. Koulu ei ole koko maailma, eikä siellä edes ole kaikki maailman tieto alaltasi. Netin ansiosta kaikki maailman tieto on saatavillasi. Älä jätä sitä hyödyntämättä.
9. Kysy ja kyseenalaista. Yleensä asioihin on joku hyvä syy, joka selviää viimeistään kysymällä. Aina se syy ei kuitenkaan ole hyvä, mutta sekin on tärkeää tietää. Sitten sitä voidaan lähteä parantamaan.
10. Ole hyvä tyyppi. Kukaan ei jaksa kusipäitä.

Lukaise toki myös opettajien käskyt, ja muut käskypostaukset.

 

Advertisement

Lyhennetään amista

Hallitusneuvotteluista on kuulunut raikkaita uutisia. Kun viimeiset parikymmentä vuotta suunnilleen jokaista koulutusta on pidennetty ja uusia keksitty samaa tahtia, on hyvinkin freesiä, että joku kehtaa ehdottaa välillä edes jotain muuta. Kyse on tietenkin ammatillisten perustutkintojen lyhentämisestä kolmasosalla. Siinä missä nyt lähes jokaisen tutkinnon tavoiteltu valmistusmisaika on 3 vuotta, palaisi se uudistuksen jälkeen takaisin kahteen.

Vähemmän yllättäen on OAJ jo ehtinyt vastustaa ehdotusta. Se nyt ei tietenkään ole mikään uutinen. Sen järjestön tehtävä on vahtia opettajajäsentensä etua, ei yhteiskunnan. Ihan näppituntumalta sanoisin jopa, että OAJ lakkauttaisi ennemmin työharjoittelut, kuin lyhentäisi ammatillista koulutusta. Hieman vakavammin otettava  kannanotto taas kuultiin Teknologiateollisuudesta, joka vastustaa lyhennystä sen takia, että mukana menisi luultavasti myös jatko-opintokelpoisuus.

Kun oma tausta sisältää matkan 24-vuotiaana amiksen nuorisolinjalle ja suoraan sen jälkeen ammattikorkeaan lukemaan insinööriksi, uskallan väittää olevani pätevä kommentoimaan.

Riippuu varmasti alasta, mutta väitän monen tulevan ammattikouluun ihan vaan hakemaan muodollisen pätevyyden työelämää varten. Erittäin harva paikka kun on valmis palkkaamaan ketään ilman jotain koulutusta. Sille porukalle yleissivistävät aineet ovat yleensä lähinnä pakkopullaa tai muuten vaan epämiellyttävää ja vierasta. Heidän tavoitteenaan ei ole korkeakoulututkinto, kansainvälisyys ja aktiivinen kansalaisuus. En näe mitään syytä istuttaa ketään opiskelemassa yhteiskuntaoppia väkisin. Kyllä sitä lukee vaikka itse, jos kiinnostusta on.

Toisaalta, jatko-opintokelpoisuus on tärkeää säilyttää, sillä moni työnantaja arvostaa ammattitaustaisia toimihenkilöitä. Eikä ammatillisesta liikkuvuudestakaan haittaa ole.

Sitä vaan en ymmärrä, miksi kaksivuotinen koulutus ja jatko-opintokelpoisuus nähdään vastakohtina. Käytännössä kolmannesta vuodesta voidaan aivan hyvin tehdä valinnainen. Tervemenoa työelämään, jos se tuntuu siinä kohtaa oikealta. Tai lukemisen kiinnostaessa, voisi samaan putkeen hankkia myös jatkoon riittävät paperit. Viimeisen vuoden valinnaisuus voisi jopa helpottaa jatkoon pääsyä, kun oppilaiden hyvän motivaation ansiosta voidaan keskittyä itse asiaan, eikä motivointiin.

Tietysti tuossa vaihtoehdossa on tärkeää huolehtia myös siitä, että mieltään saa muuttaa. Yleissivistävät olisivat sopiva täydennyskoulutuspaketti aikuiskoulutuksiin, sopivilla vuosikiintiöillä. Tai vaihtoehtoisesti iltalukioihin voitaisiin räätälöidä ”korkeakouluvalmennuspaketteja”.

Tutkintojen lyhentäminen on aivan liian hyvä idea tyrmättäväksi heti.

Vähän raadollisempaa näkemystä edustaa Krista Bister. Kannattaa lukea sekin.