Demarien viestinnästä

#Suklaatayrittäjälle saattaa olla viime vuoden huonoin viestintäkampanja. SDP:n viestintäosastolle on silti nostettava hattua siitä, että Susanna Huoviseen ei tuntunut osuvan vähääkään siitä myrskystä, minkä alkoholilainsäädäntö nosti. Toki Päivi Räsänen otti iskua senkin edestä.

Tietämättömille kerrottakoon, että hallituksessa päihdepolitiikka on Huovisen vastuulla.

Mainokset

Rakkaudesta kirjoittamiseen

Kirjoittaminen on yksi tärkeimmistä taidoista ihmiselle, joka haluaa vaikuttaa. Enkä tarkoita nyt pelkkää maailman parantamista, vaan esimerkiksi kykyä näyttää paremmalta pomon silmissä. Vain suurilla johtajilla on erikseen kirjoittajia, mutta kukaan ei aloita siitä asemasta.

Pari vuotta insinööriopintoja on saanut ihmettelemään, miten vähällä kirjoittamisella voi päästä tekniikan korkeakoulutuksesta läpi. Kokeet ja raportit toki vaativat jonkinlaista tekstiä, mutta niissäkin kiinnitetään huomiota vain sisältöön. Muoto jää lähinnä tekstinkäsittelyn oikoluvun vastuulle. Lopputulos valitettavasti näkyy vaikkapa sähköposteissa liiankin hyvin. Pahinta on huomata, että itsekin alan laiskistua lauserakenteissani.

En ole vielä kuullut perusteluja sille, miksi kynää ei saisi terävämmäksi, vaikka hauistakin voi kasvattaa. Treenaattomuus taannuttaa, eikä toistuvasti samanlainen harjoitus kehitä. Lajikokeilu voi suoran tuloshyödyn lisäksi myös virkistää mieltä ja tuoda uutta motivaatiota päälajiin. Joskus voi tietysti myös olla käytännön syistä pakko vaihtaa lajia. Suksi luistaa huonosti juhannuksena.

Viime keskiviikkona jouduin ilman omaa tahtoani vedettyä mukaan haasteeseen. Olin Sakarin kanssa innovaatiohampurilaisella, kun keskustelu ajautui erilaisiin työhakemuksiin. Totesin, että hakemus voisi olla joskus käyntikortin kokoinen lomake, jonka toisella puolella on 4-5 riviä itse hakemukselle ja toisella puolella paikka yhteystiedolle, ehkä nimelle. Keskustelu lähti polveilemaan aiheen ympärillä, joten innostuin kaivamaan käyntikorttini ja kynäni esille. Haastoin kiteyttämään ajatuksen kääntöpuolelle.

Nokkelana ja heikkouteni* tuntevana miehenä Sakari pelasi aikaa kehumalla kynääni  ja käyntikortin suunnittelua. Ylimielinen rehvasteluni kostautui, kun käyntikortti repesi kahtia ja sain toisen puoliskon. Nyt molemmilla oli tehtävänä kirjoittaa laadukas ja tiivis ajatus opettajamisesta, opiskelusta ja oppimisesta. Rajoitettu tila, vähän aikaa, eikä mahdollisuutta pyyhkiä. Tulokset ovat nähtävissä Tiivisteinä [1] ja [2]. Arvostelkaa itse.

Kokemus oli hieno, koska se pakotti tekemään jotain välittömästi, eikä suuriin virheisiin ollut varaa. Myös yllättävyys toimii. Toivottavasti myös kehityin. Näistä syistä suosittelen vahvasti tekemään samaa.

*Heikkouksiani ovat mm. laadukkaat kynät ja vielä pahempana laadukkaista kynävalinnoista saadut kehut.

Jargonia vai mielipide?

YLE on uutisoinut poliitikkojen NATO-kannoista. [Katainen, Tuomioja]

Kummankaan näkemys ei yllätä yhtään. Toisesta uutisesta löytyikin syy siihen:

Kokoomus on perinteisesti kannattanut Nato-jäsenyyttä, sosiaalidemokraatit taas vastustaneeet.

Kumpikin siis vain toistaa sitä samaa vanhaa kaavaa, joka on kuultu ennenkin, eikä tuo mitään lisäarvoa itse asiaan. Yhtään uutta näkemystä tai perustelua ei kuultu ainakaan uutisten perusteella. Siksi on itse asiassa on mahdotonta tietää sitäkään, onko kummallakaan edes omaa mielipidettä asiasta. Voihan tuo olla vain vanhan, ikuisena pidetyn ideologian toistelua ilman mitään omaa.

Jos kuulen jonkun sanovan juuri sitä, mitä on odotettavissa, en yleensä jaksa välittää siitä yhtään.  On täysin selvää, että kenraali kannattaa puolustusmäärärahojen nostoa tai poliisiylijohtaja lisävaltuuksia. Kalevi Sorsa-säätiö tuskin ikinä julkaisee tutkimusta, jossa päädytään suosittamaan sääntelyn purkamista ja verotuksen keventämistä. TEHY ei tule koskaan sanomaan, että sairaanhoitajien palkka on nyt hyvä, eikä sitä täydy korottaa. Hyvähän se on väittää, kun muuta ei voi aukottomasti todistaa.

En missään nimessä moiti näitä tahoja tästä. Sehän on niiden työtä. Ajaa oman viiteryhmänsä etua.  Se vain tulee aina muistaa, että silloin ei koskaan voi tietää, onko kyseessä mielipide, vai liturgia ihan vaan viran vuoksi. Mielipide tai näkemys on lähtökohtaisesti heti paljon oikeampi, jos sen kertojalla ei ole omaa lehmää ojassa, kuten vaikka tutkijalla. Tai ainakin tutkijan pitäisi olla puolueeton. Usein kyllä puolueellisuus onnistutaan piilottamaan hyvin. Esimerkiksi joillakin alkoholin myyntiä vähittäiskaupoissa vastustavilla tahoilla on edustajansa Alkon hallituksessa.

Valitettavasti tätäkin asiaa sekotetaan mediassa aivan liian usein kutsumalla toisen eturyhmän lobbareita asiantuntijoiksi, samalla kun toisen osapuolen näkemyksiä kutsutaan esimerkiksi ”väitteiksi”. Toinen tietysti ”kertoo” tai ”toteaa”. Toinen tehokas tapa häivyttää totuus on -lu/-ly -pääte. Kehittäminen kuulostaa heti uskottavalta, jämerältä toiminnalta, millä maailmasta tehdään taas pykälää valmiimpi paikka. Kehittely taas kuulostaa enemmänkin jotain kylähullun keksijän puuhastelua.

Oikeastaan todella suuren osan valtakunnallisiin medioihin päässeistä näkemyksistä voi suoraan ohittaa turhina. Hyvät perustelu on tietysti eri asia.

Oikea sanavalinta on paras mainosvalttisi

Helpoin tapa edistää ajamaasi asiaa, on keksiä sille hyvä nimi. Erityisesti pisteitä voi saada sillä, että nimi saa vastustajat näyttämään huonoilta ihmisiltä.

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei kiinnostanut kuin muutamaa jo valmiiksi vannoutunutta. Suunnilleen ketään ei uutta ei saatu innostumaan. Jossain yhteydessä yritettiin lanseerata ytimekkäämpää sanaa homoliittolaki, joka ei sekään toiminut. Muuten varmasti oivallinen nimitys, mutta ei kyllä herätä vieläkään intohimoja, paitsi vastaan. Varsinainen jättipotti olikin tuloillaan vasta, kun keksittiin kutsua aloitetta nimellä tasa-arvoinen avioliittolaki ja kampanja nimettiin Tahdon 2013.

Tasa-arvo on loistava esimerkki lähes täydellisestä nimisanasta. Kukapa meistä uskaltaisi tai haluaisi sitä julkisesti vastustaa? Sehän olisi periaatteessa epätasa-arvon kannattamista. Tai ainakin voisi näyttää siltä. Ja mitähän muut siitä ajattelisi… Tahdon on taas erinomainen sana käytettäväksi iskulauseen omaisesti, koska se on lyhyt, ytimekäs ja mielletään äärimmäisen vahvasti naimisiin menoon.

Samaten hyvinvointivaltio on loistava nimi, koska kukaan ei vastusta pahoinvointia. Kestävää kehitystä on helppo tukea, koska kestämätönhän on… No, kestämätöntä. Uusiutuvalla energialla ei ole ikävää lopullisuuden kaikua. Pakkoruotsia taas ei opi ainakaan pakolla.

SoTe-uudistus ja vastaavat taas aiheuttavat luontaisesti lähinnä hylkimisreaktion.

(Esimerkkien valinnassa ei ole poliittista viestiä, vaan ne ovat valikoituneet osuvuuden mukaan.)