Asiakkuus ei ole yhteistyötä, paitsi harvoin

Twitterissä syötteeseeni ponnahti sinänsä normaali tiedote: ”Turun ammattikorkeakoulu ja IDEAL PLM solmivat yhteistyösopimuksen”. Onnittelut kaupoista.

Taas kerran kuitenkin pisti silmään, että tiedotteessa puhutaan ”yhteistyöstä”, mutta koko leipätekstistä jää vaikutelma, että kyseessä on sittenkin normaalit kaupat, ei yhteistyö. Siis sellaiset, joissa myyjä toimittaa tuotteen ja/tai palvelun, josta saa vastineeksi rahaa. On siis valtavan hienoa, että kauppa käy ja raha liikkuu. Yhteistyötä se ei vielä kuitenkaan automaattisesti ole.

Yhteistyössä tehdään kaikki osapuolet tekevät työtä toisen menestyksen eteen, korvauksella tai ilman. Tyypillisesti myös osapuolten menestys hyödyttää muita osapuolia. Sen vastine biologiassa, symbioosi, on tuttua huttua jo alakoulusta.

Nämä kaksi kohtaavat aina välillä, mutta se ei tee niistä synonyymejä. Vai moniko meistä pitää itseään lähikauppansa yhteistyökumppanina? Kauppias tuskin pitää asiakkaitaan yhteistyökumppaneina. Harva myöskään näkee kimppakyytiringin muita jäseniä asiakkainaan.

Asiakkuus ja yhteistyö ovat molemmat kuitenkin hienoja asioita, kohtaavat ne toisensa tai ei. Siksi voitaisiin puhua niistä ihan omilla nimillään.

Joskus myös ”yhteistyö” on vaan salanimi koijaukselle. Siitä on hyvät postaukset Jarin ja Katleenan blogeissa.

Mainokset

Kymmenen käskyä: Rekrytointi

Jo muutaman vuoden ajan olen ollut varma siitä, että suomalainen teollisuus on rikki. Nyt aion listata postaussarjassa korjausehdotuksia kymmenen käskyn muodossa, keskittyen eri teemoihin. Oman alani, eli teknologiateollisuuden näkökulmasta.

Ensimmäisenä aiheena rekrytointi. Nyt kun kesätyönhaku on vielä tuoreena mielessä.

  1. Jos haette työntekijöitä, kertokaa siitä. Moni työnantaja pitää hiljaista hakua ja odottaa, että hyvä työnhakija vain ilmestyy kohtalon johdattamana. Voinee toimia, mutta ainakin itse olisin valmis ja halukas auttamaan sattumaa.
  2. Kertokaa, mihin tehtävään haette tekijöitä. Ihmisten osaaminen ja mielenkiinto vaihtelevat suuresti, eikä jokainen tehtävä sovi kaikille, sillä yksilöitähän me kaikki olemme. Hyvän hakemuksen tekeminen on suunnilleen mahdotonta, jos ei tiedä, mihin hakee. Se on kuin heittäisi tikkaa pimeässä, tietäen maalista vain ilmansuunnan.
  3. Jos edellinen ei onnistu, kertokaa yhteyshenkilö. Motivoitunut ja työnantajasta kiinnostunut hakija kyllä kysyy lisätietoja, jos vaan voi. Tämä tietysti toimii myös hyvänä motivaatiomittarina. Jos työnantajana et ole edes tähän valmis, mieti vielä rekrytoinnin tarvetta.
  4. Kertokaa itsestänne. Pelkkä työtehtävän sisältö ei aina riitä. Joillekin on tärkeää tietää työpaikan arvoista ja käytännöistä. Esimerkiksi ilmoitus työmatkaliikunnan tukemisesta ja sen hyvistä edellytyksistä on merkittävä arvovalinta, joka houkuttaa tietynlaisia hakijoita.
  5. Tiedottakaa hakuprosessista ja sen etenemisestä.  Hakijalle on tärkeää tietää, että edes jotain on tapahtumassa. Se myös osoittaa sitoutumista hakuun. Sitoutuneisuutta saat helpoiten osoittamalla sitä itse.
  6. Kertokaa tulos ajoissa. Vaihtoehto edelliselle. Vähintä mitä voit tehdä, on kuitata hakemus vastaanotetuksi ja kertoa tuloksesta ajoissa. Tuloksen kertominen vasta juhannuksena ei anna kuvaa pitkäjänteisyydestä tai sitoutumisesta.
  7. Painottakaa muutakin kuin muodollista pätevyyttä. Opiskelijoilla ei ole sitä. Sen sijaan hakijoilla voi olla harrrastuksista tai luottamustehtävistä saatua osaamista, joka on parhaimmillaan yhtä tärkeää ja hyödyllistä.
  8. Antakaa freelancereille mahdollisuus. Jos pelkäät sitoutumista työsuhteeseen, mutta tarvitset työvoimaa, palkkaa freelancer. Et kärsi, etkä hyödy irtisanomisajoista. Urakointi on muutenkin nouseva työnteon muoto.
  9. Ole valmis kertomaan, miksi hakemus ei tärpännyt. Hakijasi ei osaa kehittyä, jos ei tiedä, mitä pitäisi kehittää ja mihin suuntaan. Puhu totta, mutta kohteliaasti.
  10. Kunnioita hakijaa. Hän voi olla tuleva asiakkaasi, sillä jokainen pomo on joskus ollut opiskelija ja hakenut ensimmäistä työpaikkaansa.

Hyvä rekrytointi on kaikkien etu.