Johtajuutta käytännössä

Kommentoin Porin Prikaatin komentajan, eversti Rami Saaren kolumnia tämän päivän Länsi-Suomessa.

Yleisesti ottaen pidän tuosta tyylistä, missä johtaja ottaa kantaa julkisesti ja kiteyttää sanomansa konkreettisiksi lupauksiksi. Silloin tahtotila tulee selväksi ja alainen voi tarkempien ohjeiden puuttuessa toimia linjausten mukaan osaamisensa turvin. Toisaalta myös niskoittelevan alaisen on hankalampi vedota siihen, ettei tiennyt käskyistä tai linjauksista. Hyvä alainenhan tarvitsee toiminnan vapautta, kun taas huonolle sitä ei voi antaa.

Pidän tuosta, että tekstissä toistuu ”me”, ei ”minä”. Johtaja on osa organisaatiotaan. Kärjessä, mutta ei yläpuolella ja vielä vähemmän ulkopuolella. Kärjessä oleminen sisältää luonnollisesti suunnan määrittämisen ja organisaation osana oleminen tarkoittaa, että sinne mennään yhdessä.

Emme ole saaneet läpi aitoa yksilön kohtaamista, mutta pinkat ja vuoteet kyllä muistetaan tarkastaa.

Suomen kieli on rikas ja rakas, mutta yksi sen suurimpia puutteita on johtajuuden typistäminen yhdeksi sanaksi siinä, missä esim. englannissa on eri sanat ihmisten ja asioiden johtamiselle. Ja kun kieli määrittää ajattelua, tuntuu meillä edelleen olevan se ajatus, että johtamiseen riittää, kun annetaan oikea käsky oikeaan aikaan. Sitä saa sitten totella tai itkeä ja totella. Se toimiikin jotenkuten, jos voi motivoida pakolla. Enää vaan ei voi. Mutta ei se mitään, täytyy vaan keksiä toinen tapa motivoida.

Varusmiespalvelusta on lyhennetty vuosien saatossa paljon, myös koulutusta tiivistämällä. Hyvä niin, kun palveluksen tehtävä ei ole ajan käyttö, vaan koulutus. Ajan kuluminen on siinä välttämätön paha, joka tulee minimoida. Toisaalta kun käytettävissä oleva aika on määrätty, tulee se käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Pinkan teko ei ole tehokasta ajankäyttöä, joten sen oli aikakin mennä.

Suomessa on edelleen lain mukaan yleinen, ei valikoiva asevelvollisuus. Siksi pitää olla lähtökohtana että palvelus koskee koko ikäluokkaa ja että jokaisen työpanos on pyrittävä hyödyntämään. Se on vähintäänkin hyvä alku, että ei suoriteta petivaatepohjaista alkukarsintaa. Jos karsintaa tehdään, niin tehdään se sitten jollain muilla, validimmilla perusteilla.

Vähemmistäkin ansioista voisi everstin ylentää kenraaliksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s