Historiantutkijalle lyhin tie julkisuuteen Suomessa tuntuu olevan C.G.E. Mannerheimin haukkuminen, syystä tai ilman. Viimeisin vanhan keinon käyttäjä on Martti Turtola, joka pääsikin otsikoihin. Sääli vaan, että johtamisen näkökulmasta arvostelu näyttää menneen ohi:
Turtolan mukaan Mannerheim tarrasi ”lähes kouristuksenomaisesti” lähimpiin upseereihinsa kuten yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichsiin ja päämajoitusmestari Aksel Airoon. Syy oli epävarmuus omista sotataidoista.
Jokaisen johtajan tuleekin tuntea itsensä, mukaanlukien vahvuudet ja heikkoudet. Omia vahvuuksia hyödynnetään ja heikkouksia, varsinkin substanssiosaamisessa, paikataan hyvillä alaisilla. Varsinkin nykyään nähdään niin, että johtajan tulee haalia ympärilleen mahdollisimman päteviä alaisia ja avustajia.Ei myöskään pidä unohtaa, että menestyvässä joukkueessa tulee olla erilaisia näkemyksiä, vahvuuksia ja taustoja.
Juuri itseään tyhmempien suosiminen osoittaa epävarmuutta omasta asemasta, ei kuuntelu. Vahva ja itsevarma johtaja ei pelkää tulevansa syrjäytetyksi, vaan asettaa tavoitteen oman kunniansa edelle. Kaikkivoipaisuusharhaiset taas ovat vaaraksi itselleen ja muille.
Yksi tärkeimmistä johtajan tehtävistä on valita alaisensa. Siksi Airon ja Heinrichsin hyvyys ei ole mitenkään Mannerheimilta pois, vaan päinvastoin. Tietysti, jos heidät olisi laitettu muihin tehtäviin, olisi tilanne ollut päinvastoin. Tämä on myös keskeinen syy sille, että kunnia tapaa keskittyä komentoketjun yläpäähän.
Vastaavista onnistumisista olkoon esimerkkinä myös Paavo Talvela, joka valitsi alaisikseen huolto- ja opetustaustaisen everstin ja sotaylioikeudessa tuomitun everstiluutnantin. Molemmista tuli Mannerheim-ristin ritareita, ensin mainitusta numero 1 ja jälkimmäisestä kaksinkertainen. Kykyä tuon tason valintoihin on hankala pitää heikkoutena.
Lopuksi vielä sotateeman hengessä käytännöllinen nelikenttä avuksi alaisten valintaan:
Miehet ovat pohjimmiltaan viisaita tai tyhmiä ja laiskoja tai kunnianhimoisia. Tyhmät ja kunnianhimoiset ovat vaarallisia, heistä hankkiudun eroon. Tyhmille ja laiskoille annan arkipäiväisiä töitä. Viisaat ja kunnianhimoiset otan esikuntaani. Viisaista ja laiskoista teen komentajiani.
– Sotamarsalkka, aavikon kettu Erwin Rommel (wikisitaatit)
Oikokulma 