Alihankintamessut 2014, osa 2/2

Osa 1 linkin takana.

Christina Forsgård kirjoitti myös aiheesta facebookiin. Koen, että minulle osoitettu kommentti vaatii vähän perusteellisemman vastauksen:

Jos ne nähdään lähes ainoaksi keinoksi, se on osaamattomuutta.

Varmasti missä tahansa ammatissa pidetään osaamattomuutena, jos osaa käyttää vain yhtä työkalua.

Messutytöt sopivat myös todella huonosti tilanteisiin, jossa messukävijä odottaa saavansa häneltä tietoja tuotteesta tai palvelusta. Jos tätä ei ymmärretä näytteilleasettajien puolelta, he hukkaavat mahdollisuutensa saada tuloksia.

Varmasti. Toki messutytön tulee osata ohjata oikean henkilön puheille. Laajaan työkalupakkiin kuuluu myös kyky käyttää kaikkia työkaluja oikein.

On vielä yksi näkökulma. Ehkä joitain miehiä voi ihastuttaa ajatus, että heitä katsotaan palana lihaa (saattaa hivellä mieltä, ainakin tilapäisesti). Esineellistäminen on kuitenkin vahvempaa naisiin päin. Naisia katsotaan sukupuolensa edustajina, tisseinä, takapuolina…ei välttämättä ihmisenä ja ammattilaisena. Messuilla tätä mallia vahvistetaan.

Kyllä se hieman syö, kun ammattitilanteessa jäbän katse on jatkuvasti 20 cm alempana kuin asian hoitamisen kannalta pitäisi. Toisaalta sitäkin heikkoutta voi taitava nainen käyttää hyväkseen. Sen ongelma on toisaalta rajojen asettaminen – katsoa saa, muttei koskea. Ei ole mitenkään selkeä periaate suurimmalle osalle maailman miehiä, joiden vuoksi naisten on syytä verhota itsensä mahdollisimman peittävästi, koska miehet eivät osaa hillitä itseään.

Vaikka kroppani nykytilasta ei sitä uskoisikaan, olen kokenut tilanteen, ihan kähmimistä myöten. Ei ollut kivaa. Enkä väheksy naisiin kohdistuvaa esineellistämistä, mutta haluan muistuttaa siitä, että messutytön ammatti ei ole sama kuin myyjän, eikä niitä tule arvioida samoilla kriteereillä.

Minä muuten väitän, että ainakin Alihankintamessujen kävijöistä suurimmalle osalle oli hyvinkin selvää, että ei saa koskea ilman lupaa. Jossain muualla vallitsevaa tilannetta taas en pidä validina argumenttina tässä yhteydessä.

Messuilla oli puutteellista markkinointia, eikä tämä ollut ollenkaan pahin asia sillä sektorilla. Minua jäi enemmän vaivaamaan muun muassa osastot, joista ei selvinnyt toimiala nopealla katsomisella. Ja tulevan työnhakijan näkökulmasta ne osastot, joista ei selvinnyt kotipaikka millään. Oli ikävä tuhlata kahden ihmisen aikaa vain sen toteamiseen, että en ole kiinnostunut muuttamaan lähialueille. Tai osastot, jotka erikseen pyysivät täyttämään arvontalipukkeen, eivätkä reagoineet mitenkään muuten.

Osa 1 linkin takana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s